"Korjaa TÄMÄ asia ja muutos on varma"
Yllä olevat ovat perusklikkiotsikoita, joita nykyajan some ja media on pullollaan. Totuushan on se, että hyvin harvoin mikään yksittäinen tekijä (varsinkaan jos sitä esitellään tällaisella otsikolla somessa) on pitkäaikainen ratkaisu mihinkään...
...mutta...
..tämän viikon pohdintani aihe on yksi tällainen tekijä!
Pohjustetaan.
Olin viime lauantaina Suomen brasilialaisen jujitsun tuomarikoulutuksessa, koska tarkoituksenani on löytää uusi näkökulma minulle rakkaaseen lajiin:
- palasin piiiiiiitkän tauon jälkeen (seitsemän i-kirjainta kuvaamaan poissaoloani vuosissa)
- jossa en hyvin suurella todennäköisyydellä enää kilpaile
- johon haluaisin kuitenkin "antaa takaisin"
Koulutus oli hyvä ja koska siellä oli myös henkilöitä, jotka halusivat tietää säännöt tarkemmin oman kilpailemisensa takia, kysymyksiä tuli paljon.
Brasilialainen jujutsu on laji, jossa noin lyhyesti ilmaistuna voi olla se triljoona erilaista tilannetta ja hyvin usein kisatilanteessa tuomarin pitää tulkita sääntöjä hyvinkin nopeasti.
Kouluttaja kuunteli kysymykset kohteliaasta ja vastasin hyvin usein niihin jotenkin tähän suuntaan:
"Tuo on kyllä hyvä kysymys, mutta menee enemmänkin akateemiseksi fiilistelyksi."
Jo pelkästään tämän takia pidin kouluttajasta kovastI!
Tällä hän haki sitä, että kaikesta tärkeintä on ymmärtää kokonaisuus ennen yksityiskohtia.
Ja tässä on se tekijä, joka aiheuttaa hirmuisasti ongelmia ihmisten elämässä. Englanniksi termi on "majoring in the minor". Kysyin tekoälyltä viisi suomennosta sille:
- Keskittyä lillukanvarsiin
- Tehdä kärpäsestä härkänen
- Hioa pikkuseikkoja ja unohtaa kokonaisuus
- Panostaa epäolennaiseen, ohittaa oleellinen
- Rakentaa valtamerilaivaa ruuvin varaan
Tuo "rakennetaan valtamerilaivaa ruuviin varaan" on aika suureellinen...mutta menköön! =)
Minä puhun valmennuksessani siitä, että valitaan taktiikka ennen strategiaa. Ja tämä on täysin inhimillistä! Kun me innostumme jostain, haluamme löytää heti työkaluja joilla pääsisimme kohti tavoitteitamme.
Ongelma on vain siinä, että ryhdymme näin opettelemaan sääntöjä peliin, jota emme edes ymmärrä. Tai että pelaammeko edes oikeaa peliä. Esimerkkejä:
- Aloitamme uuden liikuntaharrastuksen saadaksemme energiaa, vaikka pitäisi lisätä ruuan määrää
- Teemme ylityötunteja tullaksemme varaakkaammiksi, vaikka oikeasti haluamme merkityksellisyyttä elämään
- Ryhdymme tilaamaan lisäravinteita, ennen kuin olemme edes astuneet salille
-Tiputamme hiilihydraatteja pudottaaksemme painoa, vaikka pitäisi lisätä palautumista
- Varaamme kalliin ulkomaanmatkan parantaaksemme parisuhdetta, vaikka oikeasti pitäisi vain huomioda puoliso arjessa
Kuten ehkä huomaat, tämän viikon kirjoitus on pienoinen jatko viime viikon "Kenen tavoitteita tavoittelet" kirjoitukselle. Nimittäin jos valitset "väärän" tavoitteet, valitset automaattisesti myös väärät työkalut.
Tosin tämän viikon pohdinnoissa lähdetään siitä, että olet valinnut oikeasti oman tavoitteesi, mutta kiireessä et ymmärrä tuon tavoitteen isoa kuvaa ja tätä kautta, taas, valitset vääriä työkaluja. Havainnollistetaan tätä tilannetta vanhan kunnon Dunning-Kruger-ilmiön kautta:
Alussa etsimme mahdollisimman paljon tietoa ja luemme kaiken mitä käsiimme saamme. Mutta koska loppujen lopuksi emme ole pohtineet ns. isoa kuvaa emmekä edes tiedä mitä emme tiedä, valitsemme alussa työkaluja ja menetelmiä, joiden luulemme olevan toimivia. Ja tässä(kin) Some vahvistaa erittäin negatiivisesti tätä vaihetta.
Kun nämä työkalut eivät tuota haluttuja tuloksia tai niiden ylläpito ei vaan ole mahdollista pitkällä aikavälillä, alamme turhautua. JOS motivaatio ja päättäväisyys riitää, alamme kantapään kautta oppia, että meidän pitää valita työkalut ison kuvan mukaan (strategia) ja sitten hiljalleen tuloksia alkaakin tippua. Bonuksena itsevarmuutemme kohoaa, koska ymmärrämme ison kuvan ja tiedämme miten vaikuttaa siihen.
Ikävä kyllä hyvin usein tuo "jos" ei toteudu ja lopetamme toiminnan.
Tämä itse asiassa voi tapahtua missä tahansa vaiheessa kenelle tahansa. Kun unohdamme "ison kuvan", alamme hyvin helposti sortua akateemiseen fiilistelyyn. Pohtimaan ja kokeilemaan siis aiheeseen liittyviä pikku tekijöitä, joilla ei kuitenkaan ole juuri mitään vaikutusta kokonaiskuvaan!
Miksi?
Kun olemme löytäneet toimintamme perusteet, ja huomaamme että niitä pitää vain toistaa pitkän aikaa, alamme kyllästyä. Tai, kun löydämme ne perusteet, emme valitsekkaan niitä, koska ne tuntuvat liian yksinkertaisilta ja tylsiltä.
Ihminen on lajina neofiili. Tämä tarkoittaa sitä, että meitä on lajina aina ajanut eteenpäin mielenkiinto uusia ja tuntemattomia asioita kohtaan. Tämä on lajimme supervoima, joka on mahdollistanut sen kehittyneen maailman, jossa voit klo.00.20 riidellä kädessä pidettävän pötkylän avulla Tukholmalaisen MixuJarppis89:n kanssa somessa Euroviisuista.
Tässähän ei ole mitään väärää....
..paitsi jos haluat tuloksia.
Pareton periaate sanoo, että 80% tuloksista tulee 20% toiminnasta. Toisin sanoen, 80% toiminnasta on akateemista fiilistelyä, joka tuottaa vain 20% tuloksista.
Ne ovat taktiikoita ja toimintamalleja, joilla ei ole juurikaan merkitystä.
Ne ovat juuri niitä uusia juttuja, joita ei muka ole ennen keksitty
Ne ovat juuri niitä, joita Somen mukaan "on yritetty piilottaa, koska ovat niin tehokkaita"
Toisaalta, tuo 20% on toiminnan kannalta kriittisiä perusteita. Tiivistettynä näyttöön perustuvaa toimintaa, jossa otetaan huomioon tutkittu tieto, yksilön tarpeet ja mahdollisuudet sekä kokemuksen syvä rintaääni.
No, koska tavoitteeni ei ole vain puhua ympäripyöreitä vaan antaa sinulle konkreettisia toimintamalleja, niin käydäämpäs joitakin perusteita läpi esimerkin omaisesti. Mielestäni nämä pitää olla kunnossa ennen kuin kannattaa sen enempää fiilistellä akateemisesti:
KAIKKI lähtee palautumisesta. Ja palautuminen lähtee unesta. Jos et nukut keskimäärin 7-8 tuntia yössä, niin voit unohtaa kokonaispalautumisen näkökulmasta putkirullailut, lihasvasarat, kylmäaltistukset, hengitysharjoitukset tai vaikka fasciaharjoitteet. Kyllä, näillä tekijöillä voi olla vaikutusta uneen ja sen laatuun, mutta jos silti nukut alle 6h, niin aloitappa suosiolla tuosta unen lisäämisestä
Jos kokonaispalautumisesi on lähes nolla, et saa mistään liikunnasta tai ravitsemuksesta "lisää energiaa". Ja ei, kofeiini ei ole energiaa, vaan se peittää väsymyksen. Vähän sama kuin laittaisi muumilaastarin ihosyövän päälle. Näyttää kivalta, mutta ei korjaa mitään.
Jos kokonaispalautumisesi on lähes nolla, ei painonpudotus/-hallinta tai muutkaan fyysiset tavoitteet onnistu. Usko tai älä, et vain jaksa. Harva kehittyy selviytymistilassa.
Jos et syö tarpeeksi kulutukseesi ja kehon tarpeisiin nähden, millään lisäravinteella ei ole mitään merkitystä.
Itse asiassa 95% lisäravinteista on akateemista fiilistelyä
Ei ole erilaisia stressejä, vain kokonaisstressi ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Ja kokonaisstressin määrään voidaan vaikuttaa vain vaikuttamalla suoraan näihin tekijöihin. Näin ollen mikään määrä hengitys- tai mindfullnesharjoittelua ei auta, jos kokonnaistsressin määrä räjäyttää pään. Vähän niin kuin taas kurkotellaan sinne muumilaastareiden suuntaan.
Mikään määrä rahaa tai sillä ostettavia asioita ei korvaa ihmisen jatkuvaa huomioimista yksilönä ja sitä, että sijoitat omaa aikaasi häneen. Varsinkin näin kolmen lapsen isänä yritän muistaa tämän "ison kuvan"
Aivan sama kuinka paljon laitat säästöön rahaa, jos kulutuksesi ylittää jatkuvasti tulosi.
Jos et harjoittele pitkäjänteisesti ja säännöllisesti, on aivan sama mitä erikoitekniikoita käytät.
Vaikka upottaisit itsesi Sosiaalisen median syvimpiin syövereihin, et löydä sieltä sinunnäköistä, merkityksellistä ja hyvinvoivaa elämää.
Voidaanko näistä toteamuksista väitellä ja olla eri mieltä?
No totta kai! Mutta hyvin usein se menee akateemiseksi fiilistelyksi.
Jollakin tekijällä voi olla jotain vaikutusta (esimerkiksi mindfulness-tyyppinen harjoittelu, jonka on osoitettu edistävän palautumista tai D-vitamiini, jota suomalaisten kannattaa varsinkin talvella ottaa), mutta isossa kuvassa, ja varsinkin kun perusteet ovat pielessä, vaikutus on pieni.
Varsinkin silloin kun meillä on vahva henkilökohtainen tunneside johonkin toimintaan, tuppaamme tarjoamaan sitä vastaukseksi kaikkeen. Esmerkiksi tunnetusti minun mielestäni voimaharjoittelu korjaa lähes kaiken. Tai no, ollaan rehellisiä:
Kaiken.
Asiaan. Haluatko jonkun/joitakin seuraavista:
Tuloksia eli saavuttaa tavoitteita
Pysyvän muutoksen
Omannäköisen ja hyvinvoivan elämän
Merkityksellisyyttä
Jos kyllä, sinun pitää löytää toimintasi kriittiset perusteet. Juuri ne tylsät päivittäiset tavat, joita toteutat vuosia. Tämä onnistuu sillä, että olet valinnut oman tavoitteesi, ymmärrät sen ison kuvan sekä siihen vaikuttavat tekijät ja valitset näiden perusteella toimintasi strategian ennen taktiikoita.
Tällaisen toiminnan lisähyöty on se, että tiedät että tämä toiminta riittää. Kun perusteet on kunnossa, ei sinun tarvitse tehdä jatkuvasti lisää.
Tosin, siinä vaiheessa kun paukutat päättäväisesti pieniä päivittäisia askelia viikosta toiseen, voi sinulle jäädä aikaa akateemiseen fiilistelyyn. Se voi olla toiminnan suola, mutta muista olla varovainen:
Se pilaa helposti koko keitoksen liian suurissa määrissä.
Vääntö jatkuu,
