Monesti kun aloitetaan tekemään jotain, me keskitymme siihen, että tehdään sitten kovaa. Ja kyllä, kun me halutaan muuttaa esimerkiksi meidän fysiologiaa, harjoittelun pitää olla progressiivista eli eteenpäin menevää. Tämä tarkoittaa sitä, että ajan myötä mennään raskaampaan suuntaan ja haastetaan kroppaa, koska elimistö tottuu kaikkeen. Treenaamisessa se voi esimerkiksi tarkoittaa, että tarvitset lisää kuormaa, enemmän toistoja, pystyt tekemään nopeammalla teholla lenkkejä, hyppäämään pidemmällle tai voit tehdä lyhyemmällä palautumisajalla harjoituksia.
MUTTA se ei vaan riitä, että tehdään kovaa, koska kova muuttuu helposti ja nopeasti typeräksi. Nyky-yhteiskunnassa ihan siitäkin syystä, että noin 60% suomalaisista ei palaudu normaalista arjesta. Jos sitten lisäät siihen vielä kovaa treeniä, on se hyvin todennäköisesti tyhmää, koska kaivat vain syvempää palautumiskuoppaa itsellesi. Toiseksi, kun treenataan liian kovaa ja ryskätään niillä aivan liian isoilla painoilla, kovaa treenaaminen on kallistumassa jälleen tyhmäksi, koska olet vaarassa loukkaantua tai alat rikkoa paikkojasi.
Seuraavan kerran kun olet menossa treenaamaan tai aiot tehdä jotain tosi kovaa, mieti onko tämä nyt kovaa sillä tavalla, että se vie varmasti eteenpäin VAI onko tämä tyhmää ja tekee hallaa kokonaiskehittymiselle. Tämän äärelle on hyvä hetkeksi pysähtyä, jotta voi keventää vähän tarvittaessa. Tyhmin asia fyysisessä harjoittelussa on pilata seuraava treeni tai seuraavan viikon / kuukauden treenit. Aina voi ottaa pikkasen rauhallisemmin, kun pitää huolen että pitkällä aikavälillä se progressio kokoajan kulkee eteenpäin.
Valmentajanakin enemmän pidän huolen siitä, ettei tehdä mitään tyhmää kun treenataan kovempaa, koska tosi moni osaa ottaa itsestään liikaa irti lyhyessä ajassa.
Vääntö jatkuu,
Jone
www.instagram.com/thejounikorhonen
